Rakkaus ja kestävyysurheilu moottoreina – motivaatiosarjassa Ritva ja Markus

ritvajamarkusblogi

Blogimme motivaatiosarjassa on nyt vuorossa kestävyysurheilua intohimoisesti harrastava pari Ritva Heikkala ja Markus Ronkainen. Molemmat ovat aina liikkuneet monipuolisesti ja hiihtäneet monen suomalaisen tapaan lapsesta saakka, mutta kilpailumielessä hiihtäminen on tullut kuvaan vasta aivan äsken. Ritvalle Tervahiihdon 70km voitto perinteisellä tyylillä yleisessä sarjassa 12.3.2016 antoi motivaatiota tavoitteelliseen harjoitteluun kilpailumielessä. Markus puolestaan on 40-vuotias koko ikänsä Oulun seudulla asunut monipuolinen kestävyysurheilun kilpakuntoilija.

Miksi olette innostuneet hiihdosta?

Ritva: Hiihto on kuulunut elämääni aina. Ensimmäiset sukseni sain 5-vuotiaana joululahjaksi. Silloin palo hiihtämään oli niin kova, että hiihdin lumen puutteen vuoksi jäisellä nurmella. 🙂 Pohjamme kestävyysharjoitteluun on rakentunut lapsuudesta asti kasvamalla liikkuvassa perheessä ja tekemällä pitkiä vaelluksia sekä kesällä että talvella. Varsinaisen herätyksen kestävyysurheiluun sain, kun sisareni Asta houkutteli minut juoksemaan puolimaratonin vuonna 2011. Lähes harjoittelematta osallistuin tapahtumaan ja sain kipinän juosta enemmän.

Markus: Aloitin hiihdon ja suunnistuksen jo 5-vuotiaana ja koulumatkanikin kuljin hiihtämällä. Nuoruudessa päälajini oli hiihtosuunnistus ja siinä parhaat saavutukset olivat Pohjois-Suomen mestaruuksia. Aikuisuuden kynnyksellä motivaatio urheiluun hävisi, ja vuosia myöhemmin huomasin, että paino oli noussut kolminumeroisiin lukemiin. Aloitin harjoittelun uudelleen K-kauppiaiden vedonlyönnin seurauksena. Vedonlyönnissä lyötiin vetoa Ruskamaratonin puolikkaan juoksemisesta alle kahden tunnin. Sen jälkeen kestävyysharjoittelu on ollut jatkuvaa, 300-550 tuntia vuodessa, paras saavutus on maratonin joukkue SM M35 . Nykyään minun päälajini on maastohiihto ”Auran möykyissä”.

Ritvalle ja Markukselle kestävyysurheilu on elämäntapa ja kilpakuntoilusta on tullut molemmille paitsi tavoitteellista toimintaa, myös tapa viettää aikaa yhdessä.

Miten te harjoittelette kesällä?

Olemme tutustuneet urheilun parissa ja sen vuoksi on luontevaa harrastaa ja harjoitella yhdessä. Talvella hiihdämme kotimaisemissa Oulun seudulla ja lisäksi haemme parempia olosuhteita Lapista ja Vuokatista. Meitä yhdistää myös kilpailuhenkisyys ja sen vuoksi olemme nytkin olleet Kainuun rastiviikolla suunnistamassa. Kesä sujuu rastiviikkoon asti suunnistaessa. Loppukesän ohjelmassa on Buff Trail Tourin polkujuoksukisat, joista ensimmäisenä on vuorossa NUTS Pallas 55km.

Mikä teitä motivoi harjoittelemaan?

Vapaus on meille molemmille tärkeä motivaattori. Aiemmin erityisesti Ritvan tärkein motivaatio harjoitella on ollut vapaus. Siinä vapaus merkitsee sitä, että voi lähteä esimerkiksi hiihtovaellukselle kaamosaikaan ja tietää pystyvänsä selviytymään erämaassa. Markukselle tärkein motivaattori on kuitenkin tavoite. Esimerkiksi Tervahiihdon perinteisen sarjan voitto ”koukkupolvissa” motivoi Markusta harjoittelemaan läpi vuoden. Ritvaa motivoi erityisesti kehittyminen hiihtäjänä ja suunnistajana. Tavoitteet motivoivat erityisesti, koska tavoitteellinen harjoittelu on aloitettu vasta viime talvena.

Ritva ei ole koskaan aiemmin harjoitellut tavoitteellisesti, sen vuoksi kehityskohteitakin on enemmän kuin Markuksella. Markus toimii Ritvan valmentajana ja Markuksen mentorina toimii Kim Kivelä. Hiihdossa eniten Ritvalla on tekemistä tekniikan oppimisessa ja sen parantuessa parantuu hiihto kokonaisuutena. Myös tehoharjoittelu on tullut uutena Ritvan harjoitteluun. Yhteisillä lenkeillä Markus antaa tekniikkaan vinkkejä, jotka tulisieluinen valmennettava kyllä ottaa opiksi, vaikka aluksi ärähteleekin.

Kesän hiihtoharjoittelu rullilla on ollut pääasiassa tasatyönnön tehostamista. Toinen motivoi toista (lähinnä Markus Ritvaa) harjoittelemaan silloin kun treenin aloittaminen tuntuu vaikealta työpäivän jälkeen. Toisen läsnäolo tehotreeneissä on erittäin merkittävä. Väsyneenä on helpompi antaa periksi, jos toinen ei ole mukana kannustamassa. Toisen läsnäolo auttaa myös tekniikan hallinnassa väsyneenäkin. Meille on tärkeää se, että voimme yhdessä analysoida harjoitusta jälkikäteen.

Tervahiihdon maalialueella oli onnellinen Ritva: Voittajan on helppo hymyillä. Vieressä oikealla jakaa hyvät hiihdonjälkeiset tunnelmat Matkalla Tervahiihtoon -valmentaja Anu Junnila.

Kumppanuus motivoi meitä kumpaakin. Yhdessä harjoittelu ei aina ole helppoa, mutta antaa meille paljon. Markukselle yhdessä harjoittelu on lisännyt tärkeää peruskestävyyslenkkeilyä matalilla sykkeillä. Aluksi yhdessä lenkkeillessä Markuksen pk-vauhti oli Ritvalle jotain ihan muuta kuin peruskestävyyttä, mutta yhteisten lenkkien jatkuessa ero on tasoittunut.

Mikä vie motivaation ja miten pääsette siitä yli?

Epäonnistumisen tai pettymyksen jälkeen käydään yhdessä läpi mitä tapahtui, miksi ja olisiko voinut käydä toisin. Ensireaktioon epäonnistumisessa ei kumppanin onnistuminen tuo helpotusta, vaan päinvastoin oma epäonnistuminen tuntuu vaikeammalta, kun toinen onnistuu. Kun epäonnistumisen syy on selvinnyt niin toisen onnistumisesta ja hyvästä olosta saa voimaa omankin pettymyksen selättämiseen.

Motivaatiota pidämme yllä (ja samalla hoidamme parisuhdetta) pitkillä yhteisillä lenkeillä, kuten esimerkiksi juhannusyönä Korouomassa ja yhteisillä treenireissuilla. Yhteisillä treenireissuilla toisen läsnäolo on erittäin tärkeä.

ritvajamarkus

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *