Miten nuori poika Takkurannasta sai Tervapuraisun?

Kirjoittaja Markus Ronkainen

On 80-luvun loppu. Kellon Takkurannalla kaksi nuorta poikaa syö kaurapuuroa, toinen 15v ja minä 13v. Syömme kaksi lautasta puuroa, kuten idolimme Gunde Svan söi joka aamu.

”Pojat autoon!” – huutaa äiti, ”Nyt lähetään Raksilaan Tervahiihtoon!”

Tänään on Tervahiihto ja kisatoimisto on Raksilan uimahallilla. Haetaan sieltä kisanumerot ja Tervahiihto-tarrat suksiin. Yes! Nyt minulla on uusissa Karhun vih Matrixeissa Tervahiihto-tarrat.

Aamulla on kova pakkanen, lähellä -20C kun kävelemme ja juoksemme Oulujoen jäälle. Velipoikani ottaa lähtöpaikan lähempää kärkeä, minä olen puolessa välissä porukkaa.

Pam!

Minä lähen paukusta, niin kuin yleensä, heti ylivauhtia. Saarelan kohdalla alkaa pistää, joudun löysäämään vauhtia. Mähösen Seppo tuumaa että onko Markus lähtenyt vähän liian kovaa ja joudun hiljentämään vauhtia. Puolessa välissä n. 20km kohdalla pysähdyn huoltopaikalle ja juttelen muutaman sanan isälleni, joka toimi Tervahiihdon huoltopäällikkönä.

Pieni levähdystauko auttoi, ja loppu meni ihan nappiin. Ohittelen loppua kohden koko ajan lisää hiihtäjiä ja saan kovasti kannustuksia muilta hiihtäjiltä. Suksi toimii, onhan siinä uudet Tervahiihto-tarrat!

Maalissa on isosiskoni Erjamaria ja veljeni joka tuli aikaisemmin maaliin. Säntäsimme uimahalliin. Olihan se mukava palkinto päästä uimahalliin! Tuomas ja Erjamaria lähtivät kotiin, ja minä jäin isän mukaan apupojaksi huoltoon. Keräsimme kaikki kenttäastiat maastosta ja palautimme Hiukkavaaraan Puolustusvoimille. Paras palkinto oli ruokalassa, kun sain palkinnoksi Marianne-pussin Liisalta, ruokalan emännältä.

Tämmöisen puraisun olen saanut, Tervahiihdosta minulla on mitaleja jo yli 20. Muistoja on paljon, mutta tässä oli niistä yksi. Toivottavasti sinäkin saat Tervapuraisun!

terv. Markus Ronkainen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *