MITÄ KUULUU KUSTILLE? Onko Tervahiihto ruksittu kalenteriin?

kustimerellä
Kusti malttoi istahtaa kuvattavaksi Norjan reissullaan. 🙂

Lehdet tippuu puista, yöllä voit jo tuntea kirpeän pakkasen nenänpäässä ja Vuokatin valkoinen kultavuori aukeaa levitettäväksi ampumaradan maastoihin suksijoiden iloksi. Talvihan se tekee aivan selvästi tuloaan. Näkeehän tämän myös Vuokatin kankailla liikkuvien hiihtohousujen tekemisestä. Sauvarinteestä kuuluu iloinen puuskutus ja sauvojen kopse. Vaarannousussa on parhaimmillaan jopa rullahiihtoruuhka ja voiteluhuoneesta kuuluu ah niin tuttu poraharjan ääni. 🙂

Mitä sitten hiihtäjä Koo Kittilä on tehnyt viimeiset viikot valmistautuakseen hiihtokauteen?

Päällimmäisenä toimintona on lepo, sillä kilpailukausi loppui himpun myöhemmin, kuin muiden hiihtohousujen. Tarkemmin sanottuna syyskuun viimeisenä viikonloppuna Virossa reilun 5-tunnin maastopyöräilyurakan jälkeen. Ennen kesäkauden päätöstä ohjelmassa oli 16 kisaa maastopyörällä ja reilusti tätä kesälajia tukevaa lajinomaista toimintaa. Numeroina tämä näyttää toukokuun alusta syyskuun loppuun seuraavalta: Harjoittelua yhteensä 378 tuntia:

  • pyöräilyä 270h
  • rullahiihtoa (tasatyöntö) 70h
  • juoksua 30h
  • salilla aikaa kului 8h

Joku siellä tietysti miettii, että onpa heikosti voimaharjoittelua. No. Ensimmäinen nopea voimakausi oli jo huhtikuussa ja tämä kuuluu Immo Kuutsan hiihtokalenterin mukaan vielä edelliseen hiihtokauteen.

Tehoja löytyi kesän geimeistä

Harjoittelun teho muodostui kesällä todella hurjaksi, johtuen hiihtoon verrattuna pitkistä mtb-kisoista. Lyhin kisa minkä kesällä ajoin oli 3x2min sprinttityylinen otatus, mutta toiseksi lyhin olikin jo 1h 37min, joten vauhtikestävyys – anaerobinenkynnys, väliä tuli rassattua kesäkaudella todella reilusti. Merkillepantavaa kesässä on myös se että kaikki tehoharjoitukset tein pyörällä, kuten edellisenäkin kesänä. Näissä kovatehoisemmissa harjoituksissa ylitin anaerobisen tason varsinkin alkukesästä lähes aina suoritustehon ollessa usein 125% anaerobisen kynnyksen tehosta. (Suomeksi ylivauhtisia vetoja.)

Syksymmällä, kun jaloista alkoi löytyä potkua riittävästi ylivauhtisten vetojen jäljiltä harjoittelu muuttui lähemmäs perinteistä maastohiihtoharjoittelua ja tehoharjoitukset pysyivät pidempinä intervalleina lähellä anaerobista kynnystä. Rullahiihdot toteutin kaikki reipasvauhtisina pk-harjoituksina, jotta toiminta muistuttaisi mahdollisimman paljon sitä mitä se on talvella kisoissakin.. Huoltavat harjoitukset oli sitten luontevaa toteuttaa pyörällä ja jalkalenkkinä.

Summa summarum, tähtihetket kesältä 2016 olivat

1. MTB SM Marathon voitto

2. Tahko MTB voitto

3. Päiväleiri Joulumäen hiihtokeskuksessa Virossa. (Andrus Veerpalun kotikylässä)

smmarathon
tahko

 

No mitä tästä kaikesta jäi käteen?

Lähtötilanne on se, että peruskestävyys on kesän jälkeen erinomaisella tasolla, myöskään jalkojen ja ylävartalon lihaskestävyydessä ei pitäisi olla suurempia puutteita. Lisäksi maksimaalinen hapenotto toimii vähintään riittävällä tasolla. Niin sanotussa yläreservissä voi olla pikkaisen karstaa, mutta se hoituu kuntoon parilla kovemmalla mäkitreenillä tai hiihtokisalla, joiden aika ei ole vielä. Perusvoimatasot ja hiihdon lajisuorituksen taloudellisuus ovat päässeet laskemaan kesällä merkittävästi. Seuraavat 3-viikkoa sisältävät reilusti saliharjoittelua, mieluusti 3x/ viikko jota tukee todella kevyt PK- lenkkeily jalkaisin ja pyörällä. Tällä jaksolla lajiharjoittelua tulee 4x-viikkoon PK-vauhdin ylälaidalla.

Tämän voimakauden jälkeen lajiharjoitteluun siirtyminen helpottuu, kun jaloista ja käsistä löytyy edes hitunen voimaa parantamaan vauhdintuottoa suksilla. Voimakauden jälkeinen aika vaati reilusti malttia, kun hiihtokunto on vielä keskeneräinen, mutta kisoja alkaa löytymään kalenterista reilusti. Pääkopan pitää vaan kestää se, että kisat ovat harjoituksia ja kilpakumppanit ovat reilusti minua edellä.

Pohjatyöt on siis tehty ja jatkosuunnitelmat löytyvät melko tarkasti pääkopan perukoilta

”Marras– joulukuun tärkein harjoitusmetodi on omaan tekemiseen keskittyvä lajiharjoittelu.”

Jokaisella hiihtolenkillä pitää keskittyä hiihtotekniikkaan ja hiihdon taloudellisuuteen. Kauden tulokset ovat hyvin pitkälle riippuvaisia marras – joulukuun harjoittelun toteutuksesta. Hyviltä pohjilta ja valmiilla suunnitelmalla ollaan jo vahvoilla, mutta takapakkeja tämän kaltainen hiihtokauteen valmistautuminen ei kestä. Marraskuun alusta alkaen jokainen hiihtopäivä on minulle tärkeä, joita ei ole varaa menettää ja oman toiminnan ladulla on vastattava tätä tarvetta. Näillä ajatuksilla mennään kohti hiihtokautta 2016.

kustihiihtaa

 

Antoisaa loppusyksyä Tervahiihdon ystäville. Nauttikaa syksyn raikkaista keleistä! Syksyn pimeillä voi lenkille lähtö olla vaikeaa, mutta harjoituksen jälkeinen euforia voittaa lenkille lähtemisen vaivan aina 100- 0. Nähdään Tervahiihdossa!

kustilenkki

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *